”Mitä? Kuulinko
oikein? Eihän tuohon lähtisi hullukaan?!” voisi joku todeta, kun kerron hänelle
olevani kahden pienen lapsen äiti ja aikuisopiskelevani samaan syyssyyn
sähköinsinööriksi. Niin, miksi tosiaan oikein tahallaan hankaloittaa jo
muutenkin kahta potentiaalisesti haastavaa elämäntilannetta? Ehkäpä siksi, että
lastenhoidon vastapainoksi on todella mukavaa päästä kuormittamaan
aivonystyröitä esimerkiksi fysiikan tai sähkötekniikan laboratoriotyön tuoksinassa
(usko pois, siellä kyllä työskennellään vinhalla vauhdilla!) ja saahan koulussa
olla ihan rauhassa ilman jatkuvaa hihasta ja nilkasta nykimistä sekä
suhteellisen kovaäänistä kutsuhuutoa ”MAMMAAAAA”.
 |
Muun muassa näiden kirjojen varassa ja avulla tuli opittua paljon uutta lukuvuonna 2016-2017 |
Opintopistekertymä
Syksyllä 2016 aloitin
sähköinsinööriopinnot, joissa opetus järjestetään lähinnä perjantaisin ja
lauantaisin kahta vuosittaista tehoviikkoa lukuun ottamatta. Kuopuksen laskettu
aika oli 22.12.2016, joten ihan alkaen jo kesäisistä pääsykokeista, olen ollut
raskaana ja kulkenut (en mielestäni juurikaan vaappunut) opintiellä. Raskaus ei
mitenkään vaikuttanut opintojen suorittamiseen eikä tunneilla käymiseen; ei siis
tarvinnut edes häiritsevän usein hypätä vessassa. Viimeisen kouluviikonlopun, yhden
kokeen sekä fysiikan laboraation missasin synnytyksen käynnistyttyä 10.12.2017,
mutta muutoin olen edennyt aika hyvin opetussuunnitelman mukaisesti
opinnoissani. Aiemmin suorittamani kauppatieteen maisterin opinnot
mahdollistivat suhteellisen suuren määrän yleisaineiden hyväksilukuja (48
opintopistettä), joten suoritettavien kurssien määrä on luonnollisesti ollut
pienempi kuin luokkatovereillani jo siitäkin syystä, mutta en päätynyt
jättämään ensimmäiseltä vuodelta seuraavalle lukukaudelle kuin kaksi kurssia (yhteensä
5 opintopistettä). Kaiken kaikkiaan ensimmäisen vuoden opintopistesaldo on 37
suoritettua opintopistettä (hyväksilukuineen 85 opintopistettä 240 pisteen
kokonaismääräistä). Ei pöllömpi suoritus raskaana olevalta hoitovapaalaiselta ja
myöhemmin äitiyslomalaiselta.
Opintojen etenemiseen
vaikuttavat tekijät
Mitkä asiat ovat
mahdollistaneet opintojen edistymisen? Rautainen itsekuri? Vahva motivaatio?
Kyllä nämäkin ovat edesauttaneet, mutta lisäksi myös hyvällä tuurilla ja
auttavaisilla isovanhemmilla sekä opintoja tukevalla miehellä on ollut osuutta
asiaan. Raskaus olisi voinut sujua aika paljon hankalamminkin, eikä esimerkiksi
raskausmyrkytyksen kourissa opiskelu (tai oikein mikään muukaan) olisi
onnistunut. Lisäksi kuopuksemme, Else, olisi voinut olla huomattavasti
haastavampi tapaus, eivätkä opinnot juurikaan inspiroine esimerkiksi koliikkivauvan
kanssa. Alkuvuodesta oli tosin lyhyt ajanjakso (ehkä muutaman viikon mittainen),
jolloin Elsen iltanukuttaminen oli puhdasta tuskaa ja siihen saattoi vierähtää
helposti kolme tai neljäkin tuntia. Mieheni oli jo valmis leimaamaan Elsen
koliikkivauvaksi, mutta onneksi nukahtamisvaikeudet hävisivät suhteellisen
nopeasti. Liekö ollut kyse rokotuksiin reagoimisesta, hermostuneiden ja
väsyneiden vanhempien epätoivoisista heijailuyrityksistä tai kuunasennosta;
mene ja tiedä. Kyseistä poikkeusta lukuun ottamatta Else on nukkunut hyvin ja
ollut muutoinkin oikein rauhallinen ja iloinen vauva, joten moinen
onnenkantamoinen on aivan varmasti siivittänyt mamman askelia opintiellä. Toinen
merkittävä tekijä opiskelun onnistumisessa, on hyvä tukiverkosto eli ihanat isovanhemmat,
jotka ovat tulleet Seinäjoelta tai Raippaluodosta hoitamaan esikoista ja
myöhemmin molempia nassikoita yhtä aikaa. Mieheni on myös viettänyt
suhteellisen monta lauantaita ja perjantai-iltaa lapsenvahtina, joten ilman läsnä
olevaa pappaa opinnot olisivat todennäköisesti hidastuneet merkittävällä
tavalla tai jopa jääneet täysin aloittamatta. Syksyllä 2016 raskaana ollessani
osallistuin lähes kaikille tunneille, koska 2-vuotiaan Thelman hoito ei
vaatinut mamman välitöntä läsnäoloa (toisin kuin vauvanhoito), mutta Elsen
synnyttyä olen täysimetyksen tähden osallistunut lähinnä pakollisille
tunneille, labroihin ja kokeisiin (maksimissaan 4 tuntia putkella). Lähipäiviin
osallistumisen mahdollistivat hyvä tuuri raskauden ja lasten suhteen, briljantit
isovanhemmat ja aviomies, mutta opintojen eteneminen edellyttää kyllä muutakin
kuin läsnäoloa. Itse opiskelua; milloin tietoa on siis päähän päntätty?
 |
Ukin ja nonnan luona Seinäjoella kesäkuussa 2017 |
 |
Faffan ja fammon luona kyläilemässä kesäkuussa 2017 |
Mistä nipistää aika uuden
oppimiseen?
Päämäärätietoinen
opiskelu vaatii uhrauksia. Useimmiten kyseisiksi uhrauksiksi muodostuvat aika,
jonka olisi voinut käyttää johonkin muuhunkin (esimerkiksi nukkumiseen?). Omalla
kohdallani opiskelin silloin harvoin, kun aikaa oli tarjolla eli
päiväuniaikaan. Esikoinen nukkuu onneksi edelleen päikkärit, joten vielä toistaiseksi
päivittäistä opiskeluaikaa on ollut käytettävissä. Illat ja viikonloput ovat
olleet toinen ajankäytöllinen mahdollisuus, mutta kyseisinä ajankohtina on
täytynyt sanoa ”ei” jollekin muulle aktiviteetille, kuten esimerkiksi
siivoamiselle tai sukuloinnille. Tästä johtuen ensimmäinen ajatus tämän kevään
viimeisen kouluviikonlopun jälkeen oli, että ”kenenkäs kanssa sovittaisiin
leikkitreffit tulevalle viikolle?”.
 |
Toinenkin nukahti. Nyt äkkiä opiskelemaan! |
Näin jälkikäteen
ajatellen, olen uhrannut yllättävän harvat illat ja viikonloput opiskelulle,
sillä joka viikko ollaan kyllä käyty jossain tai joku on käynyt meillä ja
joinakin viikkoina tietenkin useampana iltana kuin toisina. Opiskelujen vaatima
aika vaihtelee luonnollisesti myös kursseittain ja joistakin kursseista olen
saanut hyvän arvosanan yllättävän vähällä panostuksella. Esimerkiksi tekniikan
kemiaan, jonka suoritin etänä kokeen ja yhden palautustehtävän muodossa,
opiskelin kurssikokeeseen lähinnä päiväuniaikaan koetta edeltävällä viikolla
(enkä tietenkään ehtinyt edes joka päivä). Vastapainoksi löytyy kursseja
(esimerkiksi fysiikan kurssi sähkö ja
magnetismi), joihin on saanut päntätä ihan henkihieverissä useamman viikon
ja tästäkin huolimatta koe tuntuu menevän täysin penkin alle eikä kokeessa
ymmärrä kuin hädin tuskin ensimmäisen tehtävänannon. Arvosanat ovat loppujen
lopuksi olleet kuitenkin hyvällä tasolla, sillä ne ovat liikkuneet 3 ja 5
välissä (keskiarvo karkeasti arvioiden 4). Arvosanat eivät toki ole kaikki
kaikessa, mutta kyllä ne jotakin kertovat siitä, onko uusia oppeja ja tietoja
tallentunut muistiin vai ei. Isäni oli ollut vahtimassa tyttöjä erään kokeen
ajan ja, kun kerroin saaneeni kyseisestä kokeesta arvosanaksi 3 aika
olemattomalla panostuksella, isäni tokaisi ”no sähän ootkin tommonen
ammattiopiskelija”. Kenties oppimistuloksiin ja arvosanoihin vaikuttaa jokin
muukin kuin opintoihin käytetty aika ja mahdollisuus osallistua lähiopetukseen.
Opiskelutaidot
Suoritin
kauppatieteen kandidaatin ja maisterin opinnot aloittaen opinnot tammikuussa
2011 ja valmistuen elokuussa 2014 (Thelma syntyi syyskuussa 2014). Kävin myös
töissä kauppatieteellisten opintojeni aikana; kesäisin kokoaikaisesti ja
talvisin osa-aikaisesti, lukuun ottamatta viimeistä vuotta, jolloin
työskentelin kokoaikaisesti ympärivuoden. Toisin sanoen moisessa tahdissa
karttunee kokemusta myös itse oppimisprosessista ja kurssien suorittamisesta
eli opiskelutaidot harjaantuvat luonnollisesti uutta oppimalla. Tästä syystä
minulla on hyvä opiskelutaitojalusta, jolta ponnistaa seuraavaan tutkintoon. Hain
myös rahoituksen maisteriohjelmaan 2014 ja suoritin kyseisiä opintoja syksyllä
2015 ja keväällä 2016, mutta 2016–2017 olen ollut poissaolevana ja keskittynyt
insinööriopintoihin, sillä aikuisopinnot ovat huomattavasti paljon joustavampia
kuin maisteriopinnot laskuryhmineen ja ryhmätöineen. Olen myös oman kokemukseni
perusteella tullut siihen tulokseen, että ammattikorkeakouluopinnot ovat
ylipäätäänkin joustavammat kuin yliopisto-opinnot, sillä en ole esimerkiksi
vielä yhdelläkään kurssilla kuullut ammattikorkeassa, että ”älkää missään
nimessä ottako yhteyttä sähköpostitse, kaikki kysymykset tulee esittää tuntien
lopussa”. Yritä siinä sitten etänä suorittaa! On kyseisissä kouluissa tietenkin
se ero, että yliopistossa kurssilla saattoi olla vaikkapa 150 osanottajaa ja ammattikorkeassa
esimerkiksi 30, joten sähköpostien tulva voi olla aikamoinen
yliopisto-opettajalla, joka tekee luonnollisesti myös omaa tutkimustaan samaan
aikaan. Lisäksi aikuisopiskelu tapahtuu oletusarvoisesti työn ohella ja
yliopisto-opinnot päätoimisesti opiskelemalla, joten kenties on ihan loogista
olettaa, että yliopisto-opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua luennoille. Opiskeli
sitä sitten missä tahansa koulussa tutkintoa tai vaikkapa yksittäisiä kursseja,
on varmaa, että itse opiskeleminen alkaa sujua pikku hiljaa jouhevammin ja
jouhevammin, koska harjoitus tekee mestarin (tai ammattiopiskelijan).
 |
Yliopisto-opintojen aikaan ostin suurimman osan kurssikirjoista, joten kirjahyllymme sisältö on suhteellisen asiapainotteinen. |
Yliopiston
myllytyksen jälkeen lukion oppimäärän kirjat tuntuvat naurettavan ohuilta,
sillä esimerkiksi yhteen talousoikeuden kurssiin on voinut olla lukemista
kolmesta eri kirjasta (yhteensä noin 400–500 sivua), mutta olisihan se
epämotivoivaa, elleivät vaatimukset kasvaisi koulutustasolta toiselle
ponnistellessa. Ilman haastavuutta on vaikea kehittyä, koska eihän tuolloin
olisi edes mitään syytä ponnistella. Keskeisimpiin vuosien varrella
kertyneisiin opiskelutaitoihini voisin lukea erinomaiset Microsoft Officen
Word-dokumenttien muokkaustaidot, punaisen langan ja olennaisen erottamisen
suuresta määrästä tietoa sekä matemaattiset taidot. Ensimmäisessä rahoituksen
maisteriohjelman tentissä ei saanut olla edes laskinta mukana, joten kaikki
piti laskea päässä (myös ne pelottavat prosenttilaskut, joissa voipi mennä
sekaisin vaikka olisi kolme laskinta, Excel ja helmitaulu saapuvilla). Koska en
ole mikään matemaattinen nero, olin kyllä pienoisessa paniikissa kyseisessä
tentissä, mutta niin vain 4 sieltä napsahti jollain onnenkantamoisella eli
päässälaskutaitoni täytyy olla normaalia parempi hieman stressaantuneena tai
sitten arvioin omat taitoni himpun verran alakanttiin. Kaiken kaikkiaan on
selvää, että myös monipuoliset opiskelutaidot ovat vaikuttaneet positiivisella
tavalla insinööriopintoihini ja niiden edistymiseen.
Jatkuva oppiminen
Oppiminen (ja
opiskelu) onkin elämänpituinen prosessi ja suosittelen opiskelua niin
yksittäisen kurssin kuin tutkinnonkin muodossa lämpimästi ihan kaikille missä
tahansa elämänvaiheessa. Uuden asian parissa työskentely töissä tai opinnoissa
pitää mielen virkeänä ja vaikeissa elämäntilanteissa antaa muuta ajateltavaa. Omat
opintoni mahdollistivat iloiset ja helppohoitoiset lapset, saapuvilla olevat
isovanhemmat, itsekin jatkuvasta oppimisesta innostunut mies ja hyvät
opiskelutaidot. Insinööriopintoja olisi jäljellä vielä kolme vuotta
(todennäköisemmin kaksi, jos opiskelisi vähän kesälläkin) ja rahoituksen
opintoja puolitoista vuotta, joten omassa horisontissani siintää vielä paljon
kääntämättömiä sivuja ja ratkaisemattomia yhtälöitä sekä tekemättömiä
labraraportteja. Oi miten ihanaa!
 |
Mitähän muita todistuksia ja kirjallisia tuotoksia tulee vuosien varrella vielä kertymään? |
Kommentit
Lähetä kommentti