SAIPPUAKUPLAISTEN SATTUMUSTEN SARJAKYTKENTÄ

Seuraavassa ote erään kotiäiti/opiskelijan kuvitteellisesta päiväkirjasta.

”Tiistai 23.1.2018

Jahas. Sitä seuraavana viikonloppuna olisi ohjelmassa kaksi koetta. Perjantaina fysiikka ja lauantaina sähkölaitostekniikka. Huhhuh. Pitääkin yrittää opiskella koko sunnuntai ja ensi viikolla jokainen tarjolla oleva lastenhoidolta irtoava vapaahetki.”

No kuinkas sitten kävikään? Kaikki meni todennäköisesti ihan täysin putkeen ja loistavasti. Lapset nukkuivat yhtä aikaa joka päivä kaksi tuntia, koirat hoitivat omatoimisesti lenkityksensä, omat ruokailunsa ja taluttivat vielä itse itsensä nätisti häkkiin asti ruokailun päätteeksi. Jonkin sortin kotitontut tekivät suursiivouksen koko kotiin, pesivät sekä jemmatut että tulevat pyykit ja valmistivat vielä kaiken kukkuraksi maittavan vaihtelevaa ja ravintorikasta kotiruokaa koko viikolle. Hyvä haltijatar järjesti kotiinkuljetuksen talous- ja elintarvikkeille, jotka saapuivat perille sopivasti keskellä viikkoa miehen tultua töistä kotiin. Ah, tällaisessa skenaariossa olisi kotimammankin helppo vetäistä vaikka neljästä kokeesta vitoset.

Sanomattakin selvää, ettei se tammi-helmikuun vaihde ihan näin ruusuisissa merkeissä sujunut. Matkaan ilmestyi ihan vain pari mutkaa ja yllättävää lisämuuttujaa.

Tässä nämä arkipäivän vauhdikkaan rytmin takaavat vakiotermit.

Kotiäidin paras ystävä sanoi sopimuksensa irti

Oho. Keskiviikkona 24.1.2018 tiskikoneen näyttöön ilmestyi virhekoodi E:09. Mitäs tämä tarkoittaa? Ohjekirjan mukaan vapaamuotoisesti ilmaistuna kyseisessä tilanteessa tulisi suorittaa ohjelman lopetus ja käynnistää ohjelma uudelleen nähdäkseen, viestiikö koodi oikeasti jostakin ongelmasta vai jäisikö koodin ilmestyminen toistumatta. Kryptistä. Pienen googlauksen jälkeen selvisi, että vika on todennäköisesti siinä, että koneen lämmitysjärjestelmä ei toimi. Mikseihän sitä voinut suoraan kirjoittaa kyseisen koodin kohdalle? Anyways, sammutimme koneen ja käynnistimme lyhimmän mahdollisen ohjelman saman virhekoodin ilmestymisseurauksella. Litimärät astiat odottivat edelleen kuivaamistaan.

Kone oli hankittu toukokuussa 2017, joten ei muuta kuin yhteyttä Giganttiin takuukorjauksen puitteissa. Helpommin kirjoitettu kuin toteutettu. Chatti ei tietenkään ollut toiminnassa (vaikka kello ei ollutkaan vielä kahdeksaa illalla), joten asiakaspalvelun robottinainen ohjasi ottamaan yhteyttä Siemensin omaan huoltoon. Siemensin nettilomakkeen täyttämisen jälkeen torstaiaamusella pallo heitettiin paikalliselle sopimuskorjaajalle, joka kaipasi kuvaa koneen mallitiedoista. Kuvan saatuaan lupasi tilata osat ja olla sen jälkeen yhteydessä korjauksen tiimoilta. Ajattelin, että ”Ok, osathan saapuvat varmasti jo parissa päivässä ja korjaajakin pääsee palopaikalle todennäköisesti suhteellisen sujuvasti”. Oi oi, vielä mitä!

Yritä nyt sitten tällä laskutilalla tehdä myös ruokaa. Mies dokumentoi tiskaamishetkensä ja itse olin aloittelemassa viikonlopun toista koetta.

Tiistaina 30.1.2018 mies laittoi sähköpostia korjaajalle kysyäkseen osien ja korjauksen tilannetta eikä niitä osia ollut luonnollisesti vielä saapunut kyseiseen putiikkiin. Mieheni tiedustellessa Gigantista korjausaikataulun keston pituutta, kävi ilmi, että Gigantin mielestä kohtuullinen aika käsintiskailla astioita taloudessa kuin taloudessa on kolme viikkoa. Muistakaahan siis kaikki käsintiskauksen ikeessä kärvistelevät toverini, että jos Gigantilta hankkimanne ihana uusi tiskikone menee rikki takuuajan puitteissa, voi käsintiskausprojektinne kestää aika paljon kauemmin kuin uuden koneen ostaminen ja toimittaminen. Meidän kahden aikuisen, kahden lapsen ja kahden koiran taloudessa tiskejä kertyy varsin kiitettävä määrä ja tässä reilussa puolessatoista viikossa on nyt kulutettu tiskiainepullo loppuun, keittiöpyyhkeitä kertynyt pyykkäystä odottelemaan kahdeksan kappaletta ja sitä kaikkein arvokkainta vaihtotavaraa, eli aikaa, on mennyt keskimäärin puolitoista tuntia päivässä (eli yhteensä 18 tuntia) niitä hemmetin tiskejä jynssätessä. Voi hyvinkin olla, että tämä saippuakuplainen sattumus hieman hidasti kokeisiin lukua.

Mikäs varoitusvalo se tuo on?

Tiistaille 30.1.2018 oli buukattu Elsen neuvolakontrolli pituudesta ja painosta. Onnekas minä sain rahdata molemmat tytöt kyseiseen tapaamiseen ja koko aamu olikin sitten ihan pelkkää lähdön valmistelua. Sain kuin sainkin molemmat puettua ja pakattua autoon lähes oikeassa aikataulussa. Autoa peruuttaessani ihmettelin, että olipas lähtö vähän nihkeän oloinen. Eipä mikään ihme, sillä varoitusvalojen indikoinnin mukaan käsijarru oli päällä, vaikka olin kahvan kyllä vapauttanut eli toisin sanoen käsijarru oli jäätynyt kiinni. Kakkosautolla ja talvella olisi ehkä syytä vältellä käsijarrun käyttöä. No oma moka, sillä itsehän olin sen huitaissut päälle viimeksi autoa parkkeeratessani.

Pohdin autossa noin viiden sekunnin ajan, mitäs kummaa sitä nyt tekisi. Huutokuoro takapenkillä ei puoltanut lisämietintöjä eikä eteenpäin vääjäämättömästi tikittävä kellokaan suostunut hidastamaan esimerkiksi ykkösauton paikalle hankkimisen ajaksi. Päätin huristaa jäätynyt käsijarru kiusanani neuvolatapaamiseen, joka sentään tällä kertaa olisi Raippaluodon neuvolassa eli matka kestäisi noin 5 minuuttia (jos sitäkään). Neuvolan pihassa takarenkaiden läheisyydessä leijaili pikkuriikkinen hitsauksen tuoksu, mutta onneksi siinäkään kohdassa ei ehtinyt jäädä asiaa tutkimaan ja murehtimaan. Mittailujen ja rokotuksen jälkeen hajut olivat jo haihtuneet ja autoa peruuttaessani jämähtänyt käsijarrunikin oli irrottanut tiukan otteensa autonrenkaista. Tuuletin hiljaa mielessäni, että eipähän tarvitse haistella samoja käryjä enää kotipihassa. En ole vielä ehtinyt testata, pitääkö käsijarru enää ollenkaan, mutta eiköhän sekin tilanne vielä edestä löydy.

Minä tässä vähän kaivelen laatikoita muina miehinä. Mikä rokotus ja neuvolakäynti?

Kuninkaallinen tervehdys hänen korkeutensa pehmoisasta linnasta.

Tämä kyseinen sattumus ei juurikaan estellyt ja hidastanut ajankäytölliseltä näkökulmalta kokeisiin opiskelua, mutta useimmiten ylimääräinen ja yllättävä ponnistelu ja pinnistely vie kyllä oman osansa mentaalisista voimavaroista, joten ainakaan tiistai-iltana ei tullut edes avattua kirjoja. On myös mahdollista, että kahden pienen lapsen liikuttaminen paikasta toiseen ja takaisin hyvin lyhyessä ajassa lisäsi päivän kuormittavuutta jonkin verran (niitä hemmetin iltasulkeisina suoritettuja käsintiskailuja unohtamatta).

Olotiloja pidellessä

Kolmas sattumuspiikki muodostui ryppäästä epämääräisiä olotiloja. Maanantaina narttukoiramme Chili ripuloi. Tiistaina oli uroskoiramme Cosmon vuoro. Onneksi ripaletuotoksia ei tullut sisälle, mutta on se ikävää, kun karvakavereilla on huono olla. Cosmon kohdalla takapuolen vaaleat ja untuvaisen tuuheat pitkät karvat kirvoittivat kirosanan jos toisenkin kulloisenkin ulkoiluttajan huulilta. Cosmolla kun ripulituotoksista ihan mukava osa ei lennäkään tarpeeksi pitkälle vaan tipahtaakin siihen omille perskarvoille, jolloin normaalisti niin puhtaan valkoinen takapuoli saakin vihreästä, ruskeaan tai keltaiseen vivahtavia jänniä raitoja. Kyseisiä raitoja on tosi hauska yrittää putsata, kun koirarukka iskee takamuksensa maahan aina liian aikaisin tai muuten vaan väärään aikaan. Ah, näitä koiranomistamisen pieniä (mutta merkittäviä) iloja! Ripuloinnit onneksi loppuivat yhtä nopsaan kuin alkoivat. Hyvä niin, sillä koirien vatsapillerit loppuivat, joten pidemmät kuurit olisivat vaatineet pikaista apteekkivisiittiä.

Onneksi lohduttava halaus on aina saapuvilla.

Tässäpä nämä untuvaisen valkoiset takakarvat.

Keskiviikkoiltana sukelsin fysiikan koemateriaalin pariin lasten mentyä nukkumaan. Torstaina 1.2.2018 ajattelin positiivisuuden puuskassani, että ”Hei, mitäs muuta tässä muka voisi mennä pieleen? Kyllä mä tänä iltapäivänä saan jotain lueskeltua”. Moiset ajatukset saisi lyödä romukoppaan ennen ilmenemistään. Iltaruoan syöttämisen ja syömisen jälkeen Else oli itkuinen (joo se täytyy olla se rokotus!) ja yhtäkkiä siinä tiskatessani pikkuraukka oksensi. Voi ei. Oksennusta tuli vielä kahteen otteeseen lisää. Käytiin kylvyssä ja saunomassa ja tarjottiin riskillä smoothiella höystetty iltapuuro. Hyvin upposi eikä oksetuksia ilmennyt enää uudelleen. Näistä kommervenkeista huolimatta sain torstaina iltapuhteella kerrattua muuntajalaskut ja kojeiston piirikaavion piirtämisen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Perjantai 2.2.2018 tuli ihan puskista ja koululle sähköverkkoja opiskelemaan saavuin noin kello 13. Tuplatunnin rykäyksen jälkeen söin ja opiskelin modernia fysiikkaa hyppytunnin ajan ennen viimeisen oppitunnin koetta. Koe sujui suhteellisen hyvin ja illalla kertasin sähkölaitostekniikan kokeeseen. Lauantaiaamuna koulu kutsui kahdeksan jälkeen ja aamuiset kolme tuntia vietimme rattoisasti ohjelmoitavien logiikoiden parissa. Lounaan jälkeen sähköverkot oikenivat Mathcadin ”rauhalliseen” tahtiin etenevällä tunnilla, jossa sai naputtaa kaavoja ruudulle ihan henkensä edestä. Viimeinen oppitunti oli varattu sähkölaitostekniikan kokeeseen ja sinne olikin mukavan seesteistä saapua, kun aamun oppimäärä oli rakentanut kumulatiivisesti 100-prosenttisen leppoisan mielentilan ja kertaamiseen tarjoutui mahdollisuuksia yhden pikaisen vartin verran. Koe meni kuitenkin aika hyvin (vaikka yksi neljästä tehtävästi jäikin tekemättä).

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että tällaisestakin viikosta voi selvitä ihan hyvin arvosanoin (niin kokeissa kuin elämässä muutenkin). Mieheni sunnuntainen syntymäpäivä kului jonoksi asti kertyneiden tiskivuorten läpiraivaamiseen, mutta nyt ollaan taas hetki voiton puolella. Todennäköisesti tässä suurkulutetaan tiskiainetta vielä toiset puolitoista viikkoa, mutta onneksi ensi viikonloppuna ei ole koetta (vaan sitä seuraavana taas onkin!), joten marssitaan iloisin mielin kohti seuraavia sattumuksia ja onnistumisia.

Harras keskittyminen suorastaan huokuu kuvasta. Tässä tutkitaan mamman koruja (Thelman aarteita, jos häneltä kysytään).

Jos se otsakkeen sarjakytkentä mietityttää, voi piirtää mielessään virtapiirin, johon asettelee saippuakuplaiset sattumukset vastuksiksi yksi toisensa jälkeen ja laskee niiden summan avulla koko piirin vastuksen arvon. Toki on mahdollista ajatella, että tuo tiskikone-episodi vaikutti koko ajan muiden haasteiden rinnalla, joten kyseessä olisikin piiri, jossa on sekä sarja- että rinnankytkentä käytössä, mutta sehän vaikeuttaisi turhaan muuten niin näpsäköitä laskutoimituksia, joten sovitaan nyt vaan, että kyseessä on yksinkertainen vastusten sarjakytkentä. Olennaisinta tässä on kuitenkin se, että niin se virta vaan vieläkin kulkee kaikista vastuksista ja sattumuksista huolimatta.

Ihanaa alkanutta viikkoa ja mieltäkutkuttavan freesejä sattumuksia sekä haasteita myös sulle!