KYLLÄ PERHELOMAILU ON HUISIN HAUSKAA!

Koulun alkamisen (25.8.17) lähestyessä herättiin, että ”hei, olisi varmaan kivaa tehdä jotain hauskaa koko perheen voimin tänä kesänä”. Siispä mies junaili loput isyysvapaat alkamaan keskiviikkona 16.8.17 ja pienen pohdinnan jälkeen päädyttiin buukkaamaan pari hotelliyötä Tampereella kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Koirat saatiin järkättyä hoitoon mainioon Tassumetsän Koirahoitolaan Singsbyyn, joten tällä kertaa lähipiirimme ei tarvinnut nauttia ylimääräisistä koirankarvoista reissumme aikana.

KESKIVIIKKO

Tiistai-iltana ei valitettavasti tullut pakkailtua yhtään mitään, joten koko voimainkoitos jäi keskiviikolle. Mies vei aamusta koiruudet omalle lomalleen ja minä jäin kotiin tarjoilemaan aamupalaa tytöille ja itselleni. Miehen palattua alkoi vimmattu pakkaaminen. Vaatteet, rattaat, ruoat, lelut, kengät, ulkoiluvaatteet ja vaipat ynnä muut piti organisoida omiin kasseihinsa. Mies alkoi huokailemaan pakkailua seuraillessaan tavalliseen tapaansa, että ”Tarvitaanko noita kaikkia? Ollaanko me muuttamassa sinne Tampereelle?!”.

Tottakai tarvitaan! Olin miettinyt tarpeelliset tavarat moneen eri skenaarioon (lämmin, kylmä, sateinen ja paahteinen keli / puklua ja muuta mukavaa paidalla, housuilla yms.), joten nonstop aivotoiminnan käydessä kuumana moiset kysymykset eivät kauheasti sujuvoittaneet lähtöämme. Myönnettäköön näin jälkikäteen, että ehkä olisi kuitenkin voinut olla vähän vähemmän vaatteita, mutta hys, ei kerrota sitä miehelleni, sillä hän voisi saada vain lisää vettä myllyynsä seuraavan pakkaussession venyessä arvioitua pidemmäksi.

Pääsimme lopulta matkaan noin kello 15 ja autonrattiin tartuin ensimmäisenä minä. Matka sujui mukavasti ja kanssa-autoilijoita oli sopivan vähän. Tytöt nukkuivat Parkanoon saakka, jossa pidettiin pieni kahvitauko. Seuraavaksi siirryin kartturiksi, jotta voisin karttaohjelman avulla ohjata kuljettajamme hotellillemme. Tytöt eivät luonnollisestikaan enää nukahtaneet uudelleen ja Else olisi halunnut tehdä jotain ihan muuta kuin möllöttää turvakaukalossa. Thelmalle piti ihan loppumatkasta laittaa jopa muumit pyörimään, mutta päästiin kuin päästiinkin lopulta perille.

Thelmalle tekemistä taukopaikan imetysstopille.

Saapuminen

Hotellilla oli (yllätys, yllätys!) kaikki 8 pysäköintipaikkaa varattuina, joten eipä auttanut kuin pikaisesti viskoa tavarat aulaan ja miehen ottaa auto parkkeeratakseen sen lähimpään parkkihalliin. Siinä sitten tsekkasin perheen sisään kahden todella iloisen ja freesin neidon kanssa ja jäin odottelemaan, milloin mies saapuisi kantoavuksi. No sehän kesti ja kesti. Thelma ehti jo viipottaa kauas näkyvistä ja Else alkoi kitisemään loputonta kaukalossa makaamistaan, joten ei auttanut kuin itse kantaa kahdessa osassa tavarat hissin avulla viidenteen kerrokseen näiden edellä mainittujen pikku apureiden kanssa. Ei tästä minilomasta ainakaan arkiliikuntaa uupunut!

Thelma oli vähän liiankin innostunut hotellin hienoista puitteista.

Iltaruokaa odotellaan hotellin ravintolassa.

Elselle purkkiateria maistui oikein hyvin!

Kello läheni klo 20 ja nälkä oli sen mukainen, joten päädyimme testaamaan hotellin ravintolaa. Energinen mutta iltaväsynyt 3v on muuten ihan taivaallista ravintolaseuraa! Onneksi ruoka tuli nopeasti ja se oli oikein maukasta. Elsekin sai syötyä oman purkkimössönsä. Edessä oli hieman tuskainen yö, sillä hotellihuoneemme oli liian kuuma, eikä ilmastointia pystynyt säätämään, mutta lasten kanssa yöt uudessa paikassa (ja muutenkin) voivat olla mitä ovat, joten kaikki ne vähäisetkin unet ovat aina kotiin päin, vai mitä?

TORSTAI

Torstaiaamun hartaasti odotettu toivonpilkahdus oli valmiiksi katettu hotelliaamiainen. Tosin meidän hieman normaalista poikkeavalla ruokavaliolla vaihtoehdot olivat suhteellisen rajalliset. Puuro olisi muutoin ollut hyvä juttu (sillä se oli jopa luomua), mutta valitettavasti sitä löytyi vain se tavallinen neljän viljan versio. Aamupala muistutti lopulta siis lähinnä lounasta munakkaineen, salaatteineen, kasviksineen ja hedelmineen sekä marjoineen, mutta eipähän tarvinnut itse kokkailla tai tiskata ja siivoilla ja kaikki saivat jotakin syödäkseen. Palvelu oli ehdoton johtotähti, sillä henkilökunta oli ystävällistä ja he ottivat lapset ihanasti huomioon.

Pikku Kakkosen puisto

Pikku Kakkosen puiston suuren suuri hiekkalaatikko.

Seuraavaa etappia varten piti kävellä noin 250 metriä hotellilta. Menimme siis tsekkaamaan Pikku Kakkosen puiston. Elsellä oli sopivasti päiväuniaika ja neiti nuukahti rattaisiin lähes heti liikkeelle lähdettyämme. Thelma leikki innostuneesti hiekkalaatikolla, kävi keinumassa ja laski liukumäkeä. Kannatti siis käydä tutustumassa! Paljon oli muita lapsia ja niin isiä kuin äitejäkin viettämässä puistopäivää.

Thelma ei oikein lämmennyt leppiskiikulle.

Kapteeni Thelma ohjaa turvallisesti perille.

Ensimmäinen ajotunti.

Lisää vauhtia!

Lounasajan lähestyessä päätimme pikku hiljaa siirtyä kohti Hämeenkatua ja vierailla Friends & Brgrsissä . Ruoka oli oikein hyvää ja se valmistui yllättävän nopeasti. Maidottomuus ja gluteiinittomuus ei ollut tässä ravintolassa ollenkaan ongelmallista, vaan kaikki burgerit oli mahdollista tilata juuri meille sopivana. Rajaton määrä limukkaa meni tämän perheen kohdalla hyödyntämättömänä ohi, sillä juomme oikeastaan aina pelkkää vettä (Thelma ei siis ole vielä koskaan maistanut mitään teollisia mehuja tai limsaa).

Thelma näytti ranskalaisia mussutettuaan lähes nukahtavan, joten päätimme tehdä mahdollisimman lyhyen visiitin Ruohonjuureen. Ystävällinen ja iloinen palvelu alkoi jo ennen liikkeeseen astumistamme, kun myyjätär avasi meille oven, jotta pääsisimme tuplaovista rattainemme päivinemme hieman helpommin sisään. 3v sinkoili kapeilla käytävillä koko rahan edessä ja, kun kiikutin kassalle delistä pari vanukasta, hän päätti avuliaasti hakea kolmannenkin vanukkaan ja viskasi sen iloisesti kassahihnalle. On ne nopeita liikkeissään! Onneksi oli kyseessä vanukas, eikä nestepitoisempi smoothie, muutoin olisi räiskähtänyt aika sotku kassalle. Vanukas pysyi siis onneksi purkissaan ja palautin sen nopeasti paikalleen. Tämän episodin siivittämänä poistuimme paikalta ja suuntasimme pikamarssia kohti hotellia ja päiväunia. Mies totesi myöhemmin, että kyllä myyjättären ystävällisyys kannatti, sillä pikaostoksemme maksoivat kevyet 150 euroa. Tarpeellista tavaraa ja herkkua kaikki tyynni!

Särkänniemi

Parin tunnin unien jälkeen hotkaisimme hieman välipalaa ja lähdimme kävelemään kohti Särkänniemeä. Minulla oli todella iloisen nostalginen tunnelma, sillä olen ollut monen monituista kertaa pienempänä pyörimässä kyseisen huvipuiston hurjista hurjimmissa laitteissa. Suunnittelimme käyvämme ensisijaisesti Koiramäessä ja innon ja ajan riittäessä myös itse huvipuiston puolella. No ei mennyt ihan kuten alun perin suunnittelimme.

Koiramäki

Kukko ja kanat.

Lipunmyynnissä klo 17:30 ilmaisin haluavani ostaa liput Koiramäelle, johon myyjätär vastasi, että olettehan huomanneet Koiramäen sulkeutuvan puolen tunnin kuluttua. Juupa juu, olin jotenkin saanut päähäni, että sekä Koiramäki että huvipuisto ovat auki klo 20 asti. Turha kuitenkaan lannistua pienistä sekaannuksista eli päätimme ostaa liput Koiramäelle ja pikaisesti käydä läpi sen mitä ehdittäisiin. Koiramäessä olisi varmasti saanut kulutettua enemmänkin aikaa ja muun muassa poniajelu olisi ollut Thelmasta huisin hauska, joten ensi kesänä paremmalla onnella (ja suunnittelulla) matkaan. Ehdimme kuitenkin ihmetellä muun muassa kanoja, pupuja, villisikoja, minipossuja, lampaita, koiranpentuja, lehmiä ja aaseja.

Viehkeä villisika.

Huhuu! Tule tänne lehmä!

Else ja minipossut.

Aasit esittivät meille kunniakierroksen.

Huvipuisto

Bongaa Thelma!

Koiramäeltä laskettelimme huvipuiston alueelle, jotta Thelma pääsisi kokeilemaan erilaisia huvituksia itsekseen ja ehkä jopa molempien vanhempien kanssa. Huvipuistossa oli mukavan väljää (ei jonoja!), mutta silti sopivasti myös muita lapsia ja vanhempia. Paikansin kaikki kolme vaihtoehtoa (Leppäkerttu, Possujuna, Regatta), joihin Thelma pääsisi yksin pyörimään. Kyllä oli mammalla melkein tippa linssissä kun esikoinen pääsi Leppäkerttuun ensimmäistä kertaa ajelemaan. Thelma itse otti tosi lunkisti ja vaikutti lähinnä unelmoivan väsyneeltä (sama väsynyt ilme tuntui löytyvän myös monen muun lapsen kasvoilta). Mies vei Thelma Karamelli-karuselliin ja itse hyppäsin Thelman kera Crazy Busin kyytiin. Voitteko arvata, kumpi meistä oli enemmän innoissaan bussin kyydissä; minä vai tytär?

Regatta.

Possujuna.

Mies ja Thelma karusellissa pyörähtelemässä.

Else otti lunkisti koko huvipuistoilun ajan.

"Jonotetaan" Crazy Busiin.

Mamman ilme kertoo kaiken.

Lopulta pilvet alkoivat näyttää sen verran tummilta, että tulimme siihen tulokseen, että on hyvä aika lähteä tallustelemaan takaisin päin kohti keskustaa. K-marketista koukkasimme salaattia iltapalaksi ja palasimme hotellille. Koko konkkaronkka oli hyvin väsynyt pitkän päivän jäljiltä, mutta edelleen (tuulettimesta huolimatta) kuuma huone sai lapsoset heräämään jonkun kerran yöllä.

PERJANTAI

Perjantaiaamu valkeni ja luotettavat pikku herätyskellomme kiekaisivat perheen hereille kahdeksan maissa. Lyhyen ja levottoman aamupalan jälkeen pakkasimme hotellihuoneesta tavarat nyssyköihinsä ja mies kantoi ne osissa hotellin parkkiin siirrettyyn autoon. Seuraavaksi suuntasimme kaikkien miesten suosikkikohteeseen eli Ikeaan. Harmittavaa kyllä, auto oli jo valmiiksi niin täynnä tavaraa, että tällä kertaa ei voisi ostaa koko tavarataloa tyhjäksi (kuten isoveljeni tuppaa minulle sanoa).

Ikea

Aloitimme kierroksen lastenosastolta ja siellä esikoinen lappasi avuliaasti tuotteita lainakassiin. Seuraavaksi katselimme sohvia sillä silmällä, koska nykyinen 8-vuotias soffamme sopii huonosti pintamateriaaliltaan koira(nkarva)perheeseen. Toisin sanoen emme jaksaisi enää uhrata tuntitolkulla aikaa vanhan sohvan imuroimiseen vain huomataksemme sen uudelleen karvautuneen varttia myöhemmin. Thelma ei ollut yhtään yhteistyöhaluinen sohvankatselija vaan huusi ja viuhtoi missä tahansa muualla paitsi sohvien luona. Täten päätimme ensin syödä ja sitten tsekata sohva-asiat kuntoon (jos tilanne olisi siihen mennessä oleellisesti parantunut).

Ruokailu jeesasi hieman Thelman mielialaa, joten tein pikatiedustelun sohvaosastolla ennen kuin sukelsimme alakertaan haalimaan pari aiemmin tutkailemaani tuotetta. Lopulta pääsimme kassoille asti ja totesinkin miehelle, ettei vielä koskaan oltu selvitty Ikeasta näin vähillä ostoksilla. Yksi pyörällinen lainakassi täynnä tavaraa (ja pari juttua rattaiden alaosassa)! Yhteensä koko satsi noin 150 euroa. Mies jäi autolle vaihtamaan kuopuksen vaippaa ja tunkemaan ostokset autoon sillä aikaa, kun minä ja esikoinen pikakävelimme viimeistä kertaa tällä reissulla yleiseen vessaan ja pottarumbaan.

KOTIMATKA JA JÄLKIPYYKKI

Kotimatkan aloitti mieskuski ja puolituntia ennen Parkanoa vaihdoimme naiskuljettajaan, joka kurvailikin sitten ihan koko loppu matkan Raippaluotoon. Tehokkaasti väsytetyt takapenkin tyttöset nukkuivat tyytyväisenä kotipihaan saakka. Siellä Thelma heräsi ja huusi heti ensimmäisenä, että ”EI HALUU TULLA KOTII!!”. Täytyi siis olla hyvä reissu. Nyt viikonloppunakin Thelma on ollut pariin otteeseen lähdössä taas Tampereelle, joten eiköhän aikanaan lähdetä uudelle kierrokselle. Karkea arvio miehen Tampereen reissun aikaisista ”Ei enää ikinä lähdetä minnekään!”-kommenttien määrästä on kolme. Onneksi aika kultaa muistot ihan supernopeasti, koska jo viikonloppuna mies arvioi, että ehtisimme varmaan loman aikana lähteä käymään vielä Ähtärissäkin.

Nappasin kuvan saavuttuamme kotipihaan. Ei Ikeasta siis hirveän paljon enempää olisi voinut ostaa, vai mitä?

Myös takapenkki oli suhteellisen täynnä.

Ja tässä vielä koko tavarapaljous eteisaulaan heiteltynä. Ihmekös tuo, jos kestää vähän aikaa pakata (tai purkaa) matkatavarat?